Asahi Nordicin jäsenmatka Rodokselle 15.-22.5.23

Asahi Nordicin perinteinen Rodoksen jäsenmatka oli tänä vuonna 15.-22.5. Blogissamme Kristiina Hohti kertoo, millaista matkallamme oli. Tule sinäkin ensi vuonna!

Taas mennään!

Kolmisenkymmentä asahin harrastajaa lähti viikoksi Auringon Jumalan saarelle, Rodokselle. Tässä kerron omia vaikutelmiani matkasta.

Olin kolmatta kertaa vastaavalla reissulla, Vaikka edellisetkin matkat olivat mukavia, koin tämänkertaisen matkan jostain syystä positiivisuudessaan onnistuneimmaksi.

Ainoa ikävä kokemus oli, kun piti kokoontua lähtöaamuna jo neljän maissa Vantaalle lentokentälle. Uni ja aamupala oli monelta jäänyt väliin, mutta mieli ainakin itselläni oli utelias ja virkeä. Oli hauska nähdä keitä matkalle oli lähtenyt mukaan. Löysin monia ystäviäni ja myös muita tuttuja kasvoja asahikursseilta tai edellisiltä Rodoksen matkoilta. Lennon lähtöön jäi aikaa, joten aamukahvit ehti hyvin vielä nauttia.

Kun nelituntisen lennon jälkeen saavuimme perille, oli Rodoksella vielä aamu ja kokonainen päivä edessä. Bussi toi meidät Cactus-hotellille, joka  vastaanotti meidät ystävällisesti. Tervetuliaisjuomien jälkeen jaettiin huoneet. Itse sain tilavan ja siistin huoneeni heti, mutta jotkut joutuivat odottamaan iltapäivään. Monet suuntasivat heti ulos hotellin allasbaariin, jossa oli hyvä syödä lounasta ja totutella etelän ilmastoon. Palmut huojuivat ja taivas oli sininen, mutta tuuli oli kova ja meri vaahtosi hotellin muurin takana. Uima-altaan vieressä nurmikolla näkyi klassinen näkymä ruskistuneita auringonpalvojia. Itse asetuin varjoon tuulensuojaan nauttimaan kaikessa rauhassa ystävien seurasta ja oikein hyvästä moussakasta.

Sadan palmun kautta Oliveen

Iltapäivälevon jälkeen lähdimme viereiseen ”Sadan palmun puistoon” ensimmäiselle kahdestatoista tulevasta asahitunnista. Loistava matkanjohtajamme Maarit Lintukorpi piti hienon avausharjoituksen. Tuuli oli navakka ja tuli mieleen, että olisi ehkä pitänyt ottaa lämpimiä vaatteita enemmän mukaan. Mutta harjoitus lämmitti.

Myöhemmin  kokoonnuimme läheiseen Olive-ravintolaan meze-illalliselle. Kreikkalaisia erikoisuuksia tuotiin isoilla vadeilla aina  lisää ja lisää, viini virtasi ja oikein hyvä laulaja kitaransa kanssa esitti loputtomiin ikiivhreitä lauluja.

Tästä viihtyisästä Olive-ravintolasta voisi kertoa, että se on ollut kaikilla asahimatkoilla tärkeä paikka kurssilaisille. Se on toiminut myös ohjaajien ”toimistona” ja kokouspaikkana. Henkilökunta on tuttua ja vuodesta vuoteen samaa. Iloiset, osin suomenkieliset tervehdykset ottavat kävijät vastaan.

Yöllä nukutti, eikä aamulla ollut kiire mihinkään. Kaikessa rauhassa menin runsaalle aamiaiselle, jonka söin ulkona terassilla ihanassa auringonpaisteessa. Mutta ahneet varikset partioivat vierellä, ja heti jos joku jätti hetkeksikään ruokiaan pöydälle, syöksyi varis nappaamaan saaliinsa. Pian opimme, että oli parasta aina istua toisten seurassa. Kun käytiin hakemassa lisää ruokaa salin puolelta, oli jonkun aina jäätävä vahtimaan variksia.

Viikko alkoi monipuolisesti

Sitten olikin puheenjohtajamme Risto Lehdon asiantuntevan asahiharjoituksen aika. Sen jälkeen ohjaajaksi koulutettavien tunnit alkoivat. Muut kurssilaiset olivat selvästi jo hiukan tutustuneet ja ryhmääntyneet, joten harjoituksen jälkeen kävi kova kuhina kun kaikki suunnittelivat iltapäivän retkiään, kuka minnekin. Jotkut halusivat altaalle, jotkut meren rantaan ja useat suuntasivat vanhaan kaupunkiin. Sinne minäkin muutaman ystäväni kanssa lähdin. Puolisen tuntia  kävelyä  monien katukahviloiden ja hotellien ympäröimällä rantabulevardilla oli juuri sopivan mukava, vaikka aurinko paahtoikin  aikalailla. Historiallinen Vanhan Kaupungin alue rakennuksineen, muureineen ja vallihautoineen on suuri ja vaikuttava, ja siellä riittäisi paljonkin katseltavaa. Mutta ydinkeskustassa  on oikeat turhuuden markkinat. Se on kuhisevan täynnä ravintoloita, kahviloita ja basaareja. Turisteja houkutellaan huutelemalla monella kielellä, usein suomeksi. Hauskaa tätä kaikkea on vähän aikaa katsella ja ehkä ostaakin jotakin. Mutta me olimme lopulta niin kuumissamme ja nälkäisiä, että jäimme pitkäksi aikaa istumaan varjoisalle ravintolan terassille syömään oikein hyvää lounasta: pitaleipää ja suuria katkarapuja mausteisessa maukkaassa tomaattikastikkeessa 

Hotelliin palattua lepohetki ja  illalla taas hieno asahiharjoitus - tällä kertaa Ilpo Jalamon, yhden asahin kehittäjän vetämänä. Sitten vielä syömään lähiravintolaan. Tänä iltana taisi tulla valvottua aika myöhään…

Suunnilleen tähän tapaan päivät kuluivat. Ystävyyksiä solmittiin, monenlaista koettiin. Jotkut kävivät meressä uimassa, toiset  altaalla. Meren rannalla saattoi kävellä pitkiä matkoja.

”Hop on hop off” bussi oli helppo tapa tutustua ympäristöön Matkan saattoi keskeyttää missä tahansa ja jatkaa sitten vaikkapa muutaman tunnin päästä eteenpäin. Taksit olivat halpoja. Vanhan kaupungin lisäksi kokeiltiin monet lähiravintolat. ja kaupat. Eräs kalastuksesta innostunut ystäväporukka lähti opastetulle kalastusreissulle koko päiväksi ja nauttivat siitä suuresti. Jotkut suuntasivat ihanalle läheiselle Symin saarelle. Mahdollisuuksia oli monia.

Yhteinen opastettu bussiretki tehtiin Embonan kylään viininmaistajaisiin, jonka jälkeen viereisessä ravintolassa tarjoiltiin paikallista ruokaa illalliseksi.

Monipuolisia ohjauksia ja luentoja

Eräänä aamuvarhaisena hetkenä koimme mielenkiintoisia tunnelmia Ilpo Jalamon  ohjatessa Taijin näytetunnin. Liikkeistä tunnisti monia asahiliikkeitä, vaikka taijissä liikkeet ovatkin paljon monimutkaisempia.

Tähtihetkiä oli myös sisätautien ja geriatrian erikoislääkärinYrjö Mähösen (hänkin on yksi asahin neljästä kehittäjä) loistava zoom- luento kaikille. Muitakin valaisevia luentoja asahista kuultiin.

Kaiken tämän runkona olivat asahi-harjoitukset aamuin ja illoin.  Ohjaajakokelaat opiskelivat ahkerasti ja antoivat näyttötuntinsa viikon lopulla. Sen jälkeinen juhlallinen diplomien jako oli aurinkoinen ja vaikuttava.

Asahi vie mukanaan ja Asahi Nordic vie minne vaan

Matkan lopulla kyselin monilta mielipiteitä ja parhaita kokemuksia asahista tältä viikolta. Melkein kaikki sanoivat, että antoisinta olivat eri ohjaajien ohjaukset. Ne oli jaettu niin, että jokainen kouluttaja ja ohjaaja piti kaksi harjoitusta, joten ohjaukset olivatkin hyvin vaihtelevia. Vaikka perusasiat ja periaatteet ovat samat, jokainen ohjaa omalla persoonallisella tavallaan,  On hyvin hauskaa nähdä miten eri tai kuitenkin samalla tavallaila asahia ohjataan. Itse olen jo aiemmin pyrkinyt sekä netissä että livenä seuraamaan monia. Tällä kertaa pääkouluttajien Ilpo Jalamon, Risto Lehdon , Maarit Lintukorven ja Margaret Vainion lisäksi  B-ohjaajat  Sirkku Vaskimo ja Kristiina Hohti (allekirjoittanut) vetivät ryhmiä.

Toinen merkittävä asia viikon kokemuksista oli aivan erityisen lämmin yhteishenki ja innostus asahiin. Asahi todellakin vie mukanaan! Ja tietenkin se, että keho kiittää säännöllisistä harjoituksista. Eräs monikipuileva ystäväni sanoi, että hän oli ikionnellinen kun kivut viikon lopulla olivat hävinneet.

Oma paras kokemukseni oli asahi-ystävyyksien lujittuminen ja uusien asioiden oivaltaminen. Asahi avaa luovuuden portit, niinkuin monet ovat sanoneet.

Nopeasti  kului monipuolinen viikko,  ja Helsingissä lentokentällä sydämestä tulleiden halausten jälkeen oli hyvä  taas palata arkeen ja ihanaan Suomen kesään.

Suurkiitos ystävilleni, matkatovereilleni ja erityisesti matkan johtajille Maarit Lintukorvelle ja Risto Lehdolle!