Asahin liikkeiden erilaiset tekotavat

Ilpo Jalamo, asahikehittäjä ja valmentaja, pohtii, mitä pitäisi ajatella, kun ohjaajien liiketavat poikkeavat toisistaan. Tehdäänkö jotain väärin? Voi onko taustalla jotain muuta?

Yksi asia mikä asahin koulutustilaisuuksissa toistuu lähes poikkeuksetta, on huomio liikkeiden erilaisesta tekotavasta. Jossakin vaiheessa tarkkasilmäinen harrastaja kysyy asiasta hämmentyneenä; Miten harrastaja voisi tehdä asahia oikein kun ohjaajatkin tekevät miten sattuu?

Tämä on sinänsä ymmärrettävää ja toisinaan kysymys on esitetty aivan aiheestakin. Asahia opettavat monet ohjaajat ja tekemistavassa saattaa olla poikkeamia – jopa virheitäkin. Jotkut ohjaajat ovat käyneet kurssinsa vuosia sitten eivätkä ole tarkistuttaneet osaamistaan. Joillakin ohjaajilla on saattanut kehittyä aivan oma liikemallinsa, jossa voi olla monenlaisia vaikutteita tai omia ideoita. Useimmiten kysymys on kuitenkin siitä, että riviharrastajat tarkastelevat eri asioita kuin ohjaajat ja kouluttajat.


Perusharrastajan silmä näkee liikkeissä yksityiskohtia, joita kokenut asahin ohjaaja ei välttämättä pidä erityisen tärkeinä. Esimerkiksi käden kääntymishetki tietyssä liikkeessä, varpaiden ja sormien asento, jalan kääntäminen päkiän tai kantapään varassa, jne. Vivahteiden määrä liikkeitä tehdessä on loputon ja jokaisella ohjaajalla on oma asahi-käsialansa. Edellä mainitut erot ovat kuitenkin useimmiten kauneusseikkoja – loppusilauksia varsinaiselle liikkeelle. Näihinkin yksityiskohtiin kiinnitetään ohjaajakoulutuksessa huomiota, mutta lähinnä yhdenmukaisuuden takia ja sekaannuksen välttämiseksi.


Liikkeen periaatteessa piilee asian ydin

Kouluttajien näkökulmasta liikkeiden suorituksessa haetaan asahin harjoittelun periaatteita. Tasapaino, hengityksen yhdistäminen liikkeeseen, kehon linjaus, virtaavuus, tietoinen tekeminen, keskustan käyttö, spiraalit suorituksessa, rentous, taloudellisuus ja liikkeen keskitys ovat tyypillisiä liikkeen suoritukseen liittyviä periaatteita. Varpaiden ja sormien asennot ovat pikku yksityiskohtia, joilla harvoin on suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Toki nekin tuovat viimeisen silauksen kauniille liikemallille. Asahin liikeperiaatteet ovat opittavissa harrastajakurssilla, workshopeissa ja C-ohjaajakurssilla, joiden aikana liikeperiaatteista luennoidaan teoriatasolla ja niitä harjoitellaan käytännössä.

Päivän tai viikonlopun kurssi on kuitenkin aivan liian vähän periaatteen sisäistämiseksi. Tarvitaan toistoja ja lisää toistoja. Asahin vahvuus on siinä, että harjoittelussa pysyy helposti ryhmän mukana ja sitä voi tehdä ilman mainittavia liikunnallisia lahjoja. Lajin aloittaminen ja harjoittelu on yksinkertaista ja jokainen osaa tehdä liikkeet ainakin suurin piirtein. Asahin tekeminen kunnolla ja hyvin on kuitenkin eri juttu. Toisinaan ohjaajat saattavat ajatella, että koska asahin harrastus on helppoa ja mukavaa, sen ohjaaminenkin on helppoa ja mukavaa eikä kotiläksyjä tarvitse tehdä. Sen kun menee ryhmän eteen, teettää hauskoja liikunnallisia harjoituksia ja puhuu mukavia.


Ohjaajan vastuulla on osata

Ohjaajalta odotetaan kuitenkin enemmän kuin harrastajalta. Liikesarjat tulee muistaa ulkoa eikä kirjasta lunttaamalla ja liikkeet tulee tehdä oikein. Muutenhan ryhmäläiset matkivat vääriä liikemalleja, joita voi olla hankala korjata myöhemmin. Väärin opetettuna ja väärällä ohjeistuksella liikkeistä ei saa parasta mahdollista hyötyä. Virheellinen liike voi aiheuttaa jopa kipua. 

Ohjaajan ja asahiin vakavasti suhtautuvan tulee sisäistää asahin periaatteet oman tekemisen tasolla eikä vain teoreettisesti. Ohjaajan on lyhyellä silmäyksellä kyettävä näkemään harrastajan suorituksen olennaiset puutteet. Virheet korjataan niiden tärkeysjärjestyksessä eli isot ja haitalliset virheet ensin. Kauneusseikat myöhemmin. Virheiden korjaaminen tavallisessa viikkoharjoituksessa on hienovaraista ja suuripiirteistä – ei asahia kerran tai kaksi viikossa harrastavan asahi-kokemuksesta ole tarkoitus tehdä piinapenkkiä. Pieni vinkki silloin tällöin riittää. Kaikki eivät edes halua liikkeiden korjausta. Heille yhdessäolo voi olla tärkein motiivi harjoitteluun.


Monet kuitenkin haluavat oppia tekemään asahia oikein ja he hakeutuvat hakemaan lisätietoa erityyppisiin koulutustapahtumiin kuten workshoppeihin. Koulutustilaisuuksissa mahdollisiin liikevirheisiin puututaan aktiivisemmin kuin tavallisessa kerran pari viikossa kokoontuvassa perusryhmässä. Ohjaajan lisenssiarvon kohotessa suorastaan edellytetään, että ohjaaja tekee liikkeet oikein. Jotta oppisi asahia kunnolla, joutuu tekemään töitä.

0 0
Feed