Asahi-ohjaaja Aulis Tynkkynen kertoo, miten hän päätyi asahin pariin ja miten asahi on vaikuttanut hyvinvointiin.

Asahin Syövereissä

Syyllinen on Yrjö Mähönen eli ”Asahi-Ykä”, mutta myös Timo Saarisella on osuutensa. Hän oli yliarkkitehti ja kollegani ympäristöministeriössä (YM), ja järjesti Ykän vetämään hommaa YM:ssä Aleksanterinkadulla, jonne YM oli juuri muuttanut. Osanottajia oli yleensä viiden ja kymmenen välillä.
Olin kokenut yhtä ja toista selkävaivaa ja vähän särkyjä niskassa ja hartioissakin. Joskus 1990-luvulla piti käydä oikein naprapaatin niksautuksessa, vähän oli keskiranka kuulemma jäykkä. Taidettiin kuvatakin ja rutussa oli ristiselän kohta. Timo veti mukaan asahiin, kerran viikossa 45 minuuttia torstaiaamuisin, omalla kustannuksella. Ykällä oli hyvä ote, lääkäri ja Lapin mies. Korosti matalaa kynnystä ja melko helposti saatavia terveyshyötyjä.

Kymmenisen vuotta siinä kai meni melkein jokaviikkoisessa asahissa ja selkä, niska ja hartiat olivat aiempaa paremmassa kunnossa, vaikka ikääkin tuli koko ajan lisää. Kun eläkeaika lähestyi, mietin että mitäs nyt ja päädyin ohjaajakurssille, jota Ykä ja Ilpo Jalamo vetivät. Olin muutaman kerran ohjannut tunnin jo siellä YM:ssä, mutta nyt tuli sitten hankituksi ensin C- ja sitten B-ohjaajan pätevyys. Siinä vaiheessa Asahi Nordic oli jo instituutiona aika hyvässä vauhdissa

Eläkkeelle jääminen mahdollisti paljon elämistä Loviisassa, josta hankimme talon jo 1990-luvulla, kun olin siellä kaupungin töissä. Tarjouduin kansalaisopistoon vetämään asahia, ja syksystä 2018 alkaen se onkin toiminut. Aluksi kokeilin kahden tunnin jaksolla, mutta se näytti olevan vähän liikaa. Jaoinkin kurssin kahteen tunnin ryhmään, joista toinen on perusteista lähtevä ensimmäistä sarjaa painottava asahi  ja toinen täydentävä, jossa painopiste on kauden edetessä asahin toisessa ja kolmannessa sarjoissa. Korona tietysti pätki tätäkin hommaa, mutta taas jatkettiin.

Päämotiivini oli alun perinkin oikeastaan itsekäs, koska ohjaajana tulee tehtyä itsekin tätä monipuolista harjoitusta. Taas kesäkauden jälkeen huomaa laiskuutensa, ja tarve säännölliseen asahiin on selvä. Tietysti tavoite voisi olla Ilpo Jalamon tapainen; kun häneltä kysyttiin kuinka usein hän harrastaa asahia, vastaus oli että aina ja koko ajan ja joka paikassa…

Aulis Tynkkynen

P.S. Kiinnostaako sinua seurata Auliksen esimerkkiä? Kouluttaudu sinäkin ihan vaikka omaksi iloksi ja hyödyksi. Huomaat, että asahi vie mukanaan ja kohta sinulla onkin oma ryhmä.